Ajatuksia
Sitten viime kerran olen pohtinut vapautta. Mielestäni vapaus ymmärretään yleisesti väärin mielivaltana, egoismina tai viidakon lakina. Vapauden ideaanhan kuuluu, että sitä rajoittaa toisen ihmisen vapaus. Vapautta voi olla ainoastaan, jos se on vastavuoroista. Perustuslakienkin takana on julkilausumaton yhteiskunkuntasopimus, jonka tarkoituksena on taata vapaus kaikille. Kun tämän ymmärtää, ei tarvitse vedota sanaan vastuu. Englanninkielessä on sana freedom, joka tarkoittaa yhteista oikeutta vapauteen ja liberty, joka tarkoittaa sitä vapautta, jonka vapaina kansalaisina olemme toisillemme sopineet ja suoneet. Tasa-arvo on siis tasa-arvoa vapauteen.
Vapaus on sitä, että toimimme lähtien oletuksesta, että jokainen ihminen on yksilö juuri hänelle ominaisine lahjoineen ja kiinnostuksineen. Tällöin yhteiskunnasta tulee jännä ja kiinnostava paikka, jossa ihmiset ovat persoonallisuuksia.
Erityisesti nyt pohdituttaa asumisen ja vapauden yhteys. Jos vangin rangaistus on selli, mikä olisi vapaan ihmisen optimaalisin olosuhde? Vastaus voisi muuten olla omakotitalo ja iso tontti Lempäälässä. Lukekaapas Carl Gustav Jungia talon symbolisesta merkityksestä!
* * *
Motokseni on tarttunut Carpe diem eli tartu hetkeen...se ei tarkoita hätiköintiä, vaan sen tajuamista, milloin on jonkin asian oikea aika.
Filosofoin lyhyesti. Tärkeintä elämässä on mahdollisuus. Ilman sitä ei arvoja (vapaus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus) olisi. Tasa-arvo tarkoittaa yhdenvertaista pääsyä vapauksiin. Vapauden käytännön sisältö on kuulumista jäsenenä moniin ja erilaisiin yhteisöihin. Jotta eri aikakausina monenlaiset yhteisöt voivat toteutua, on luontoa kohdeltava jokaisen sukupolven aika reilusti. Tässä luulen ajattelevani lasteni mahdollisuuksia kokea asioita luonnossa. (- Pohdin toisinaan, voisiko maapallo todella olla jollakin tapaa elävä olento?) Näistä näköaloista seuraa myös diktatuurien ja kaikenvärisen totalitarismin toimimattomuus.
Mahdollisuuksien maailma aukeaa kielen kautta. Ilman kieltä olisimme yksin ja pimeässä. Kieli on päällekkäin kerrostuneiden merkitysten vuoristo. Kannatan lyhyttä lausetta, konstailematonta ilmaisua, lauseiden taimausta. Vaeltelen mielelläni kielessä.
Maalla kasvamisesta on jäänyt vakaumus, että hyvä yhteiskunta perustuu uusiutuviin luonnonvaroihin. Muutoin kannatan pohjoismaisen liberalismin ohjelmaa, jossa tärkeitä asioita ovat yksilön aloitteellisyys, yritteliäisyys ja kuuluminen kotiseudun yhteisöjen kautta isompiin kokonaisuuksiin. Kotiseutu ja kotikunta ovat sitoutumisen arvoisia asioita, koska maailma ilmenee ja on koettavissa jonkun paikan kautta. Uskon omaan pihaan, omenapuihin ja naapureihin. Toisin sanoen kyliin ja puutarhakaupunkeihin.
Nuorena opiskelijana olin tinkimätön alkiolainen idealisti, joka halusi kuulla kaikille asioille perustelut. Rasittava tai kehityskelpoinen..miten sen nyt ottaa. Taloustieteen opiskelu ja yhteiskunnallisten asioiden harrastaminen ovat sittemmin opettaneet, että kunakin hetkenä on mahdollista vain se, mikä silloin on mahdollista. Talous on tärkeää, koska pienetkin valinnat kertautuneina muuttavat historin kulkua. Olen keskustalainen, koska olen nähnyt vaivaa muodostaakseni oman maailmankatsomuksen. Ympäristöasioista olen olllut kiinnostunut aina vuoden 1972 Vihreämpään yhteiskuntaan- ohjelmasta lähtien.
Toisin kuin tavataan selittää, me emme ole eri mieltä arvoista. Juuri niistä olemme suurin piirtein yksimielisiä. Suhtautumiserot mm. politiikassa perustuvat siihen, että ihmisten kokemus ja käsitykset todellisuudesta ovat erilaisia. Siksi moninapainen tiedonvalitys ja itsenäisesti toimivat mediat ovat kansanvallan toteutumisen tärkeimmät ehdot.
Ärsyynnyn, kun joku ilmaisee käsityksensä asioista tavalla, johon sisältyy oletus oikeassaolevasta totuuden monopolista. Kaikissa asioissa on monia puolia, ja toisinaan ne ovat loogisesti yhteensovittamattomia. Silti asiat on saatava toimimaan.
Ihmisen parhaita puolia on, jos hän "ajattelee itte". Tällainen "itte ajatteleminen" johtaa sen tajuamiseen, että pahinta sortoa on toisen ihmisen ajatusten sorto.
Pihatyömaa 2003
