Biotalous on tuotannon vallankumous

Vaikka biotaloudesta puhutaan paljon, olisi tärkeää saada puheeseen sekä konkreettista sisältöä että riittävää laajuutta. Biotalous ei tarkoita puun polttoa energiaksi tai luonnonvaraelinkeinojen tuotannon lisäämistä. Kyseessä on laaja ja pitkäaikainen tuotannon ja jalostusketjujen muutos, joka merkitsee seuraavaa teollista vallankumousta.
Biomassat itsessään eivät ole muuta kuin lähtökohta. Meillä pitää olla osaamista niiden jalostamisessa, vientiin kelpaavia uusia tuotteita ja ennen muuta runsaasti uusia yrityksiä. Kuluttajalle pitää pystyä kommunikoimaan, mitä tarkoittaa, että tuote on bio- tai biompi kuin kilpailevat tuotteet. Kuvatun ketjun vetävät käyntiin kotimarkkinat.
Siksi yhteiskunnallinen ymmärrys biotaloudesta on tärkeää. Asian määrittelyn on vastattava asian substanssia. Oikein ymmärretty biotalous tarkoittaa kolmea asiaa. Se on biomassaan perustuvia tuotteita. Se on biologisten prosessien käyttöä tuotannossa. Se tarkoittaa tuotannon yhdentämistä haitattomaksi osaksi luonnon kiertoja ja elämää ylläpitävää systeemiä.
Yhdellä tapaa sanoen biotaloudessa luonnonhoidon ja teollisen tuotannon raja katoaa.
Biotalous on se talouden vaihe, joka investoidaan esiin fossiilisten polttoaineiden aikakauden hitaasti päättyessä. Tällöin myös yhteiskuntarakenne muuttuu hajautetummaksi ja paikallisemmaksi. Hollantilaiset tutkijat kuvaavat tätä yhteiskuntavaihetta distributiiviseksi, koska yhdyskuntarakenne kehitetään verkoksi, jonka mikä tahansa solmukohta voi toimia verkon keskipisteenä. Verkolla on yhteinen tieto siitä, miten materian ja energian virrat kulkevat.
Matka biotaloutta koskevaan kokonaisoivallukseen on monella taholla kesken. OECD puhuu vihreästä taloudesta tai vihreästä kasvusta, millä tarkoitetaan tapaa mitä talouden kehityssuuntaa. TEM oli muutama vuosi sitten hillittömän innostunut cleantechistä, joka todellisuudessa oli suurten suomalaisten yritysten hyväksi toimiva markkinointitermi. SITRAn ajankohtainen muotitermi on kiertotalous, joka energeettiseltä kannalta tarkoittaa ikiliikkujan keksimistä.
Näistä termeistä puuttuu oivallus bioottisuuden, ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen merkityksestä tulevalle taloudelle. Kaikki kierrot tarvitsevat toimiakseen energiaa. Energiankäyttö puolestaan tuottaa ympäristöönsä epäjärjestystä, joka tuhoaa tai köyhdyttää elollista järjestelmää. Vain aurinkoenergia sekä maapallon globaalit veden ja ilman kierrot ovat uusiutuvia.
Esimerkiksi kiertotalouden idean kohtalokas ongelma on, että se on konseptina termodynamiikan toisen pääsäännön vastainen ja siksi ajatusvirhe. Kiertotalous ei ole vakaa tila, steady state, ekologisen taloustieteen tarkoittamalla tavalla.
Mitä sitten voimme hahmottaa biotaloutta kuvaaviksi periaatteiksi? Seuraavassa tapailen tulevan ajan säveltä muutamin vihellyksin.
Käyttämämme teknologian tulisi imitoida luontoa. Kyse on siis biologisten prosessien arkkitehtuurista. Kierrot on suljettava, esimerkiksi voimalatuhka palautettava metsiin. Tärkeää on uusiutuvuus tuotteen alussa ja lopussa. Tuotantofunktiot on kirjoitettava entropian lain mukaisiksi, jolloin syntyvää epäjärjestystä voidaan hallita. On luotava alueellisen luonnonhoidon instituutioita mm. järville, soille, metsäalueille ja viljelyaukeille. On muistettava biotuotteiden arvonlisäpyramidi. Siis se kaskadisuuden periaate, että ennen polttoa biomassasta otetaan hyötykäyttöön yksi, kaksi tai kolme arvo-ominaisuutta.
Suuri osa näistä periaatteista kiteytyy termiin biojalostamo eli biorefineri. Tyypillinen biojalostamo monituotetehdas, joka kokoaa ympärilleen ns. teollisen ekosysteemin. Tällainen laitos tarvitsee erityisen rahoitusinstrumentin sekä kärsivällistä julkista rahaa riskejä sisältävän ”kuolemanlaakson” ylittämiseen.
Ympäristöteknologiaa – olipa se laitteita tai digitaalisia ohjausjärjestelmiä – tulee kehittää biotalouden kehyksissä ja bioottiset periaatteet ymmärtäen.
Tällä hetkellä Suomen biotalous sisältää 320 000 työpaikkaa. Tuotannon arvo on 60 mrd euroa ja sen osuus viennistä on 26 prosenttia. 100 000 työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä on täysin realistinen tavoite, kunhan kansakuntana teemme strategisen valinnan biotalouden puolesta.
Pirkanmaa voisi oikein toimiessaan saada 10 prosenttia syntyvistä työpaikoista. Karkeasti valtakunnan luvuista laskien se tarkoittaa 4500 työpaikkaa konepaja- ja digimaailmaan, 1500 bioenergia-alalle, 1000 työpaikkaa puutuotealalle, elintarviketalouteen, luontomatkailuun sekä loput jakautuen muille aloille. Työpaikat syntyvät tietenkin maakunnan olosuhteiden ja osaamisen mukaan. Toimialatkin muuttuvat. Hyvin suuri osa niistä syntyy pienyritysten kautta.

JUHA KUISMA
kansanedustajaehdokas (kesk)