Arto Naskali väitteli tohtoriksi

Vanhempi tutkija Arto Naskali väitteli tohtoriksi Joensuussa 14.2. 2015. Väitöskirja käsittelee ekologista taloustiedettä. Se on otsikoitu ”Kohti ekosysteemitaloutta. Tutkimus ekologisen taloustieteen perusteista ja mahdollisuuksista. Väitöskirjaa voi luonnehtia tähän asti kattavimmaksi Suomessa julkaistuksi kokonais- esitykseksi ekologisen taloustieteen alalta.
Työn esitarkastajia olivat professori Ilmo Massa Helsingin Yliopistosta sekä Jouni Paavola Leeds Universitystä. Työtä olivat ohjanneet professori Pertti Rannikko sekä dosentti Juha Hiedanpää. Väitöstilaisuudessa kustoksena toimi Pertti Rannikko.
Paikalla oli runsaasti Arton sukulaisia, ystäviä, kollegoja sekä asianharrastajia.
Väitöskirja osoittaa puutteelliseksi sen ympäristötaloudessa vallitsevan ajattelutavan, että ympäristöongelmat olisivat ratkaistavissa suoraan markkinaperusteisesti – siis hinnoittelemalla luonnonresurssit tai ekosysteemipalvelut. Naskalin käsitys voidaan kiteyttää teesiin: hinnat voivat olla oikeita vain, jos instituutiot ovat oikeita.
Tämän erottelun kautta Naskali tulee todistaneeksi, että ekologinen taloustiede on ympäristötaloustieteestä eroava, itsenäinen taloustieteen haara.
Ekosysteemipalvelujen (esimerkiksi hiilen ja veden kierto, hiilen sitominen, eroosion torjunta, maaperän biologinen itsepuhdistus, kasvien pölytys, ilmaston säätely, ravinteiden kierto jne) turvaamiseksi on tarjolla paljon laajempi instituutioiden kirjoi kuin hinnoitteluratkaisua tarjoavassa ympäristötaloustieteessä on oivallettu.
Naskali katsoo myös, että optimoinnin sijasta huomio on kiinnitettävä kokonaisiin systeemeihin ja niiden resilienssiin eli palautuvuuteen ja kykyyn kestää kriisejä ja shokkeja. Tämä vaatii paljon ja uudenlaista ekologista tietoa.
Väitöksen loppuluvuissa Naskali kehittää ajatusta luonnonhoidon alueellisista yhteisöistä, jotka eivät kiistä yksityistä omistusta, mutta tarjoavat paikallisesti kontrolloidun yhteisen instituution, jolla tietyn rajatun alueen ekosysteemeitä hallitaan kestävästi. Kalastuskunnat ja paliskunnat ovat tehtäviltään suppeita esimerkkejä tarkoitetusta. Ajatus jatkaa ja perustelee Nobel –palkinnon saaneen Elinor Ostromin luomaa luonnonvarojen paikallisen hallinnan teoriaa, joka perustuu käytännön tapauksiin yhteisresurssien hoidon ratkaisumalleista.
Väittelijän esimerkkinä ekosysteemipalvelualueesta on yhden pienen joen valuma-alue. Tämän tyyppiset alueet tulevat vahvistamaan maanomistajien yhteistyötä ja lisäämään aitoa ekologista tietoisuutta. Nämä yhteisöt käynnistävät ”tavalliseen kansaan” asti ulottuvia oppimisprosesseja. Luonnonhoidon tuiee olla sellaista, että siihen sisältyy osallistava oppimisen prosessi.
Uuden tiedon lisäksi tarvitaan ekologista etiikkaa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa ymmärrystä siitä, että olemme kaikki saman bioottisen yhteisön jäseniä. Tässä etiikassa tulee myös hyväksyä termodynamiikan sääntöjen rajaamat reunaehdot.
Arto Naskalin isä oli Eino Naskali Sakkolan Pannusaaresta. Arto itse on asunut nuoruutensa Lempäälän Lastusissa. Hän on työskennellyt pitkään Metsäntutkimuslaitoksen, nykyisen Luonnonvarakeskuksen Rovaniemen toimipisteessä. Arto Naskali on lisäksi työskennellyt viitisentoista vuotta Suomen edustajana OECD:n kansainvälisessä biodiversiteettityöryhmässä.
JUHA KUISMA