Mansikkapaikka vaarassa ampua omaan jalkaansa

Kun minkä tahansa kaupungin palveluverkkoon puututaan, pitäisi asiasta keskustella kunnolla, ilman kiirettä ja turhaa salassapitoa. Laskelmat pitäisi ehdottomasti julkistaa. Vaihtoehdot tulisi käydä kiireettä läpi julkisessa keskustelussa. Palveluja puolustaville pitäisi antaa mahdollisuus tehdä vastaehdotuksia. Yleisesti sanoen: jos hallinnossa ei kuunnella kuntalaisia, on se joko ymmärtämättömyyttä, enemmistövallan väärinkäyttöä tai pysyvää rakenteellista väkivaltaa.

Konsultti ei oikeudenmukaisuutta ajattele. Hän laskee toimeksiantonsa mukaan vain palvelujen yksikkökustannuksia. Ja aina kun puhutaan yksikkökustannuksista, suositaan asioiden keskittämistä. Mitä suuremmalle määrälle yksikköjä kiinteät kustannukset saadaan jaettua, sen alempi on yksikkökustannus.  Konsultti ei pohdi asiaa kuntalaisten kannalta eikä ota huomioon muita arvoja. Jälkimmäiseen tarvitaan avointa yhteiskunnallista keskustelua.

Kunta ei nimittäin ole pelkkä palvelujen tuottamis- tai järjestämiskone. Se on myös ihmisten kotiseutu ja alueensa kehityksen moottori. Tällainen kotiseutuun, kylään, pitäjään ja kaupunkiin samaistuminen on tärkeä asia, koska siihen sisältyy tietoa, jota ylemmillä viranomaisilla ei ole. Siihen sisältyy myös yhteisön sosiaalista lämpövoimaa, mikä mahdollistaa monenlaista viihtymistä, talkoita ja yhdessä tekemistä.

Sääksmäen vanhainkoti Kemmola on ilmeisesti tällainen menetetty identiteettiasia. Siihen on sisältynyt sääksmäkeläisyyden jatkumoa Valkeakosken sisällä. Ihmiset tuntevat toisiaan eri elämänvaiheista. Myös paikka ja maisema on ikäihmiselle tärkeä ankkuri. Kukapa ei haluaisi oleskella tutussa kulttuurimaisemassa, tai suorastaan kansallismaisemassa. Muistot ja muisti kiinnittyvät maisemaan.

Koulu on puolestaan alueen tai kylän sydän. Kyläläisyys syntyy koulun pihalla. Jos pienet koulu menetetään, eivät uudet asukkaat enää hakeudu kylään. Yhteisö haavautuu ja rampautuu, - ehkä pysyvästi. Varsinkin jos viestiksi koetaan, ettei kunta tai kaupunki ymmärrä kyliä eikä jatkossakaan halua niitä auttaa.

Valkeakoskella kysymys on siitä, mihin väestönkasvun kautta ennakoitu 100 lapsen lisäys sijoitetaan. Puolet noista lisälapsista mahtuisi kyläkouluihin. Vastaukseksi kuitenkin tarjotaan suurkouluja ja pienten koulujen lakkautuksia osana uuden palveluverkon noin 18 miljoonan euron tilainvestointeja.

Konsultin kaikkien vaihtoehtojen lähtöoletukseen sisältyy oletus, ettei kylille rakennettaisi uusia taloja. Ettäkö yhdessä Suomen kauneimmista pitäjistä ei sallita uusia asukkaita kyliin! Ampuuko Mansikkapaikka-Valkeakoski tosissaan omaan jalkaansa? Mitä järkeä moisessa ”kehittämisessä”  on ?

Ja kuitenkin oppilaskohtainen hinta kyläkoulussa on kaikista laskentaoletuksista huolimatta alhaisempi kuin isossa alakoulussa. Se miten kyläkoulujen kiinteistökustannus lasketaan, on puhtaasti laskennallista oletusta, mekaanista laskentaa kuutioiden perusteella. Todellisuudessa kyläkoulujen kiinteistöistä ei suuria kustannuksia tule.

Teoreettisen palveluverkon kuljetuskustannuksia ei ole arvioitu. Jos kaikkien kyläkoulujen lapset kuljetettaisiin isoihin keskuskouluihin ja prikulleen sääntöjen ja ohjeiden mukaan, tulisi kaupungille nykyisten kuljetuskulujen päälle vuositasolla parinsadantuhannen euron lisälasku. Se on kymmenessä vuodessa 2 miljoonaa euroa. Jos uuden palveluverkon teoreettinen käyttöikä on 40 vuotta, tulee koulukuljetuksista kaupungille (turhaa) lisälaskua  8 miljoonaa euroa.

Palveluverkkoselvityksessä kommentoidaan myös yhdysluokkaopetusta kuin se olisi iso miinus. Todellisuudessa yhdysluokkaopetuksessa on pedagogisia etuja, joista on tehty useita väitöskirjoja.

Valkeakoskella on nyt vakavan julkisen keskustelun paikka. Keskustelusta ei voi kieltäytyä eikä palveluverkkoa koskevia päätöksiä pidä tehdä pelkän konsulttilaskennan tai sokean luottamuksen varassa. Nyt on kyse kansanvallasta Koskissa, ei yhtään vähemmästä. Onko sitä vai eikö sitä ole ?