Lastusten koulun vaiheita 1914 -2014

Hyvät kuulijat, lastuslaiset, koulun entiset oppilaat,

 

Kun kansakoululakia toimeenpantiin 1900-luvun alussa. oli Suomessa periaatteena, että milloin lapsia oli tarpeeksi (eli yli 30), tuli uudet koulurakennukset sijoittaa niin, että kävellen kuljettava koulumatka piti olla alle 5 kilometriä. Koululaisen päivässä kävelemä edestakainen koulumatka oli siis maksimissaan ajateltu olevan 10 kilometriä, lapsen askelin kestoltaan noin kaksi tuntia. Usein tuo suorin reitti kouluun kulki pitkin polkuja ja peltoteitä. Talvella tietysti koulumatka hiihdettiin.

Päätöstä koulun rakentamisesta ei aina odotettu kunnalta, vaan toisinaan koulun rakensi kylä talkoilla. Hirrestä tietysti. Mäelle, korkealle kivijalalle ja keskelle kylää. Näin tapahtui lähiseudulla vaikkapa Teiskossa.

Lastusten - taikka kartanokeskisen maantieteen kielellä Lastustenkulman - lapsista jotkut ovat käyneet koulua ennen kuin Lastusten koulua oli olemassakaan. Kirjatun muistitiedon mukaan kylällä käytiin kiertokoulua valistuneimpien talojen tuvissa. Kiertokoulua pidettiin pari viikkoa kerrallaan, esimerkiksi Ruonassa,  Toritussa, Tervalammissa ja Välimäessä. Tiedetään myös, että ennen oman koulun saamista jotkut ovat käyneet koulua naapurikouluissa Rantoisissa ja Sotavallassa eli nykyisessä Kelhon koulussa.

Väkiluvun kasvun ja yleisen valistustason nousun vuoksi Lempäälässä toimitettiin ensimmäisen maailmansodan alla uusi koulupiirijako, jolloin kunnanvaltuuston päätöksillä luotiin uudet koulupiirit Lastusiin ja Säijään sekä rakennettiin Kelhoon uusi koulurakennus. Lastusten koulu on siis perustettu 1914, mistä satavuotisjuhlan aihe.

Koulun perustamista auttoi se, että uusi kylätie kirkolle oli saatu valmiiksi vuoden 1911 paikkeilla. Tien rakensivat kylän miehet talkoilla.  UusikKoulu sijoittui luontevasti keskelle alueeltaan laajaa kylää. Sen kohdalla haaroittuivat tiet Rautasemaan, Kausjärvelle, Pyörönmaahan ja Tikinmaahan. Koulu rakennettiin perinteisesti korkealle mäelle. Täällä rakennuspaikan sopivuudesta rakentamiseen kertookin mäen nimi: Soramäki. Koulun lähin naapuri oli Saksi, portin kohdalla toisella puolen kylätietä.

Vanha koulurakennus on rakennettu paikallisesta puusta ja paikallisesta lohkotusta harmaakivestä. Kivet olisi saatu kilometrin päästä Ryssänkalliolta PP Logisticsin palstalta. Portaiden molemmin puolin olevat männyt lienee vanhojen valokuvien perusteella säästetty mäellä kasvaneesta taimikosta..

Kannattaa mainita koulun ensimmäisen johtokunnon kokoonpano. Puheenjohtajana toimi Otto Kingelin ja jäseniä olivat  Matti Niemi, Tilda Fredriksson, Mimmi Jokinen, August Välimäki ja Juho Ruohosenmaa.  Lastusten kulma oli tuolloin ns. torpparikulma eli suurin osa lapsista oli kartanon tai muiden isojen talojen torppien lapsia tai sitten pieneläjien lapsia. Koulun perustamishetkellä Lastusissa ei ollut yhtäkään varsinaista talonpoikaistilaa.

Kansakoulujen toimintaa tarkastanut Tampereen eteläisen piirin kansakoulutarkastaja laati heti itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919 käsin piirretyn kartan Lastusten koulupiirin asumuksista. Tuo kartta on sillä tavalla arvokas, että se kertoo Lastusista muita karttoja tarkemmin. Vähäisinkin mökki on sijoitettu ja nimetty paikoilleen. Kartassa on siis sellaisiakin asumuksia, joiden nimet ovat nykyasukkaille jo tuntemattomia: Ussa, Mätikkö, Nuutti, Ropee, Pinnari, Salenius. 

Tiedetään, että opettajan vuosipalkka oli tuolloin 1300 markkaa ja lisäksi hänellä oli luontaisetuna navetta ja noin hehtaarin laidunmaa. Lehmä opettajan piti itse hankkia. Ja tietenkin myös lypsää. Lastusten koulun tontilla onkin tiettävästi ollut navetta, josta myöhemmin tuli kätevästi koulukeittola.

Vuoden 1918 keväällä koulua ei käyty ja koululle oli majoitettu ruotsalaisia vapaaehtoisia. Tehtävänä oli estää Pyörönmaan tai Tikinmaan suunnasta tulevat sotatoimet. Menemättä tässä pitemmälle yksityiskohtiin, voi kuitenkin todeta, että jonkinlaisia taisteluja on käyty kilometri koululta pohjoiseen ja kilometri etelään.

Lastusten kartanon torpat itsenäistyivät kymmenen vuotta yleistä torpparivapautusta myöhemmin, vasta vuonna 1932. Syynä oli pitkällinen oikeustaistelu, joka eteni korkeimpiin mahdollisiin oikeusasteisiin asti. Lopulta kartanon kanta voitti ja torpat saivat maansa erikoisen isojaon uudelleenjärjestelyn kautta. Tämä merkitsi, että moni torppa joutui siirtymään kilometrejä peltojen äärestä niin sanoaksemme syvemmälle metsään.

Ehkä tämä oikeusprosessi ja muutkin yhdistävät kokemukset saivat aikaan, että yhdistyselämä Lastusissa oli 1920- ja 1930 –luvuilla voimakasta. Kokoontumispaikkana oli tietenkin koulu, jossa pidettiin kerhoja, kursseja, kokouksia. Siellä kokoontuivat mm. Lastusten pienviljelijäyhdistys, Kotikasvatuseura, urheiluseura Lastusten Raju sekä seurakunnan toimintaan liittyvä Kristillinen Nuorisoliitto. Lastustenkulman väen yhteiskunnallista asennoitumista leimasi kuulemani yhtä aikaa kolme seikkaa: torpparikokemuksiin perustuva työväenaate, kristillinen suhtautuminen sekä isänmaallisuus.

Tästä kouluun tukeutuvasta innokkaasta yhdistystoiminnasta on johtokunnan pöytäkirjoihin kirjattu eräiden jäsenten esille ottama epäkohta, että ”siellä vankat miehet tunkeutuvat ahtaisiin pulpetteihin ja poltetaan suuret määrät puuta ilmaiseksi”. Näillä kysymyksillä koetettiin siis pitää huolta kunnan taloudesta.

Lastusten koulun vaiheista ei voi puhua pysähtymättä nimeen Valma Haahti.  Hän tuli koulun opettajaksi 1927 ja jäi eläkkeelle täysinpalvelleena 1966. Kun laskee, tuosta tulee 39 vuotta opettajan uraa samalla koululla. En ole Valmaa koskaan tavannut, mutta juttujen perusteella hän on ollut melkoinen persoonallisuus. Hän asui vanhan koulun kulmahuoneissa. On ollut periaatteellinen, ankarakin opettaja, jolle isänmaa oli korkea arvo.

Valmalla oli tapana palkita oppilaat erityisellä kevätretkellä, joka tehtiin usein samaan paikkaan nimittäin Melkonportaille Lastustenjoen varteen, suunnilleen kaksi kilometriä koulunpihalta lounaiseen suuntaan. Kyseessä on paikka, jos parimetriä leveä joki virtaa metsän läpi. Siellä jollakin kukkulalla oleiltiin ja syötiin eväitä.

Valma Haahti kirjoitti ainakin sodan aikana oppilaiden todistuksiin numeron oppiaineesta, jonka nimi oli ”Maanpuolustusoppi”.

Hänellä oli patteriradio, josta seurasi sodan ajan uutisia ja selosti niitä tuoreeltaan oppilaille.

Lastusissa oli taloihin sijoitettuna useitakin venäläisiä sotavankeja, mutta heitä Valma ei opetellut tuntemaan tai ainakaan nimeltä puhuttelemaan, vaan kohteli heitä aina vihollisina. Toisin kuin muut kyläläiset.

On kerrottu juttua siitä miten Valma Haahden isänmaalliset opit omaksuttiin. Koulun vanhemmat pojat toivat kerran väkisin koulun pihaan tuntemattoman vanhan miehen ja selittivät opettajalle ottaneensa kiinni ”desantin”. Kun asiaa selviteltiin tarkemmin, ilmeni, että kysyessä oli halonhakkuuseen määrätty vanha mies.

Lastusissa oleskeli sotaa paossa Ruohosenmaassa sittemmin kuuluisaksi tullut pikkutyttö. Hän oli Riitta Uosukainen, mm. eduskunnan puhemiehenä ja opetusministerinä toiminut opetusneuvos. Hänen muistikuvansa Lastusista ja Lastusten koulusta oli pelontäyteinen. Eräänä iltana oli ollut täysikuu, pommikoneet lipuivat taivaalla kohti Tamperetta ja Lastusten koululle oli järjestetty rokotustilaisuus, jota piikitystä pikkutyttö pelkäsi. Siinä oli kauhun latauksia riittävästi.

1957 vedettiin sähköjohdot koululle ja koko ”peräkylään” asti. Tämä tarkoitti mm sähkövalon saamista koululuokkiin. Sitä ennen oli turvauduttuöljylamppuun tai vastaavaan.  Kolmostie eli ”pikitie” rakennettiin 1960-luvun alussa ja Lastustenkulma kytkeytyi suoraan suureen maailmaan. Lastusista pääsi suoraan samaa tietä Helsingin ytimeen.

Sotien jälkeen jälleenrakennuskaudella koulun oppilasmäärä kasvoi mm. siirtokarjalaisten perheiden asettuessa kylään. Koulu oli jäälleen 1930-luvun tapaan joitakin vuosia  kaksiopettajainen, mutta 1960 –luvulla koulu oli joitakin aikoja ns. supistettu koulu. Kun koulu opi ”supistettu” osa lapsista kävi koulua vain yhden päivän viikossa, mutta korvasi sen aloittamalla kouluvuoden jo elokuussa. Vähimmillään koulussa oli lapsia 14 kappaletta.  Lastusten koulun pelasti kuitenkin se, että Innilän koulu lopetettiin vuonna 1966 ja osa siellä koulua käyneistä siirtyi Lastusiin. Koulupiirin rajojen mukana Innilästä Lastusiin tuli opettaja Anja Lehto.

1980 –luvun vaihteessa Lempäälässä keskusteltiin Lastusten ja Mattilan koulun tulevaisuudesta. Molemmissa kouluissa kun oli lapsia niukasti. Silloin kaukokatseiset kunnanisät päättivät, että molempien koulujen läheisyyteen kaavoitetaan omakotialueet. Näin syntynyt Saksinmäen alue käsittääkseni pelasti Lastusten koulun.  Kymmenisen vuotta myöhemmin kunnan opetustoimessa harkittiin Lastusten koulun yläasteeksi Sääksjärven koulua, lähinnä bussiyhteyden perusteella. Näin ei kuitenkaan tehty.

Ruoan valmistus ja jakelu siirtyi aikaisessa vaiheessa – jossain 1990 paikkeilla  - keskuskeittiö-käytäntöön. Ruokaa ei enää tehty koululla.

Lastusten koulun juhlat olivat opettaja Risto Mäkelän kaudella ilmaisutaidon juhlaa. Saija Suoniemen ja  Markku Sinisalon tultua koulun opettajiksi koulu otti aktiivisen otteen tietotekniikkaan. Lastusten koulu teki Lempäälän kouluista ensimmäisenä nettiin omat kotisivut ja hankki kansainvälisen ystäväkoulun Norjasta.

Silloisessa koulun esitteessä opettaja Saija Suoniemi (nyk Väisänen) sanoo vahvasti:

-Ekaluokalta alkaen tietokonetta käytetään työskentelyyn, ei pelkästään peleihin. Opetussuunnitelmassa Lastusten painopisteeksi on merkitty esiintyminen ja ilmaisu, mihin koulu laskee tietoverkkoyhteydetkin. Ilmaisu ei ole pelkkää runojen lausumista sanoo Saija, silloinen koulunjohtaja.

Kun koululla 1990-luvulla ilmeni sisäilmaongelmaa, tuli ajankohtaiseksi uuden koulurakennuksen aikaansaaminen. Kaksi vuotta kestäneen keskustelun jälkeen ratkaisuksi löytyi Sääksjärven koulun pihalta ns. viipalekoulu, joka Sääksjärven koulun laajennuksen jälkeen oli siirrettävissä uuteen paikkaan. Vaikka siirron jälkeen viipaleesta ennallaan säilyi vain runkorakenne, lienee sen avulla saatu uusi koulutila edullisinta Lempäälässä koskaan rakennettua koulutilaa. Uudet koulutilat saatiin tuolloin 800 000 eurolla.

Vuonna 2001 lastusiin vahvistettiin oikeusvaikutteinen osayleiskaava, ns. kyläkaava. Lastusten kylään kohdistuva voimakas uudisrakentaminen ja oppilaaksiottoalueen laajentaminen koulukyyytien reitin mahdollistamaan Ahtialaan on 2000 –luvulla taannut vahvan oppilaspohjan ja pedagogisesti mainion kolmiopettajaisuuden. Koulun rehtorina toimii tällä hetkellä Minna Aalto ja eskariopetus mukaan lukien opettajia on neljä kappaletta..

Lastusten koulun historia peilaa Suomen historiaa yhden kylän puitteissa. Tilastollisesti Lastunen on hyvin lähellä kylien perustyyppiä. Silti kylä ja koulu ovat omintakeisia, persoonallisia ja joissain asioissa edelläkävijöitäkin. Kylä on sellainen, millaiseksi se koulun pihalla tulee.

Onnittelut satavuotiaalle koululle ja menestystä tulevaan !   

                                                                                                                               Juha Kuisma 17.5. 2014

(Juhlapuhe, Lastusten koulun 100 -vuotisjuhla)