Mistä vaaleissa on kysymys

Huhtikuun eduskuntavaaleissa on kysymys jostain muusta kuin monissa aikaisemmissa vaaleissa. Aiemmin on äänestetty jotakin asiaa tai puoluetta vastaan. Nyt äänestetään pitkästä aikaa jonkun puolesta. Saanen kuvailla tarkemmin.

Päättyvällä vaalikaudella Suomi hukkasi ajatuksen yhdenvertaisuudesta. Siis siitä, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti, olivat heidän ammattinsa, asuinpaikkansa, ikänsä, henkilökohtaiset ominaisuutensa mitä tahansa. Yhdenvertainen kohtelu välttämättä tarkoita että tulemme samalla tavalla kohdelluiksi, mutta se sisältää ajatuksen reiluudesta ja jakamattomasta ihmisarvosta.

Toinen hukattu asia oli valtiollinen tosiasioiden taju. Lakeja on säädetty ikään kuin liian hyvää maailmaa varten. Voi myös sanoa, että lakeja on säädetty liikaa, liialla tarkkuudella. Pitäisi pyrkiä siihen, että virkakunta harkitsee ja toimii virkavastuulla lakien puitteissa, mutta itse laki on niin yleinen, ettei siinä tule todeta, mitä virkamiehen tulee tietyssä tilanteessa tehdä.

Kolmas kadotettu asia on koko maan kehittäminen. Viime vuosina on kehitetty pelkästään pääkaupunkiseutua, Uuttamaata ja muutamaa suurinta kaupunkia. Koko maan kehittäminen on unohdettu. Sitäkään ei ole havaittu, että mitä enemmän valtion rahaa Helsingin seudulle kohdennetaan, sen kalliimmaksi kaikki Helsingin seudulla käy. Nouseva hintataso on talousmekanismin tapa sanoa, että voimavarat ja rakentamisen kelpaava tila pääkaupunkiseudulla ovat niukkoja. Ja ovat sitä niukempia, mitä enemmän pääkaupunkia rakennetaan.  

Nyt on mahdollista äänestää ihmisten yhdenvertaisuuden, terveen järjen ja koko maan kehittämisen puolesta. Näille asioiden taakse pitäisi saada riittävästi poliittista voimaa, jottei niistä tarvitsisi kompromisseerata. Jos voimasuhteet neuvottelutilanteissa ovat oikeanlaiset, ovat uudet ratkaisut mahdollisia.                          

Se, minkä puolesta vaaleissa äänestetään, on biotalous. Biotaloudesta on paljon puhuttu ja kirjoitettu, mutta selostus jää usein puolitiehen. Biotalous on tuotannon vallankumous ja samalla maan uusteollistamista. Biotalous tarkoittaa uusia työpaikkoja, uutta vientiä, kasvavaa veropohjaa, kehittyvää ympäristöteknologiaa, ympäristövastuuta. Kaiken kehyksenä on bioottinen, elämää ylläpitävä luonnon järjestelmä. Biotaloudessa kytkemme tuotannon kierrot luonnon kiertoihin ja kaikki pyörii aurinkoperäisellä, uusiutuvalla energialla.

Biotalous yhdistää maaseudun ja kaupungin uudella tapaa. Se on yhtä paljon korkeakoulujen kuin maaseudun asia. Se vaatii toteutuakseen valtavan määrän uusia pienyrityksiä, joiden synty ei ole itsestään selvää. Se vaatii suurin mitoin uutta ekologista tietoa, kokeiluja ja kokeiluista oppimista.

Toivottavasti mahdollisimman moni näkee sen maailmankuvan, joka biotalouteen liittyy. On valtava ero, miten vastataan Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassakin pohdittuun kysymykseen: rakennammeko mahdollisimman paljon uusiutuvien luonnonvarojen varaan, vai pyrimmekö pikimmiten pienentämään kasvihuonekaasupäästöjä? Vastaus edelliseen on biotalous, vastaus jälkimmäiseen sisältää energiataloudellisen umpikujan, jossa asioita aluksi ratkaistaan ydinvoimalla ja lopussa oletetaan teoretisoidun vetytalouden tulevan avuksi.

Jos on ajettu 50 km eksyksiin, kannattaa palata kääntyä ja ajaa kohti lähtöpaikkaa. Ei kannata ajaa toista 50 km siinä uskossa, että jospa löytäisimme itsemme kartalle.

                                                                                                          JUHA KUISMA

                                                      Kirjoittaja on lempääläinen ympäristökirjailija