Rapolan arvoitukset

                                                            31.3. 2015   Voipaala

 

Rapolaa on sanottu:

-panteistiseksi paratiisiksi

-muinaiseksi uhrivuoreksi

-hämäläisten keskuslinnaksi

Näistä kaksi ensimmäistä on totta, mutta kolmas luonnehdinta on jo romantiikkaa.

 

Harjun synty

Vallitsevan teorian mukaan harju olisi syntynyt jääkilven halkeamaan tai onkaloon eli ouruun,  valuneesta sorasta (hioutuneesta kalliosta), jota jäätikköjoki oksensi ulos samalla kun jäätikkö perääntyi. Linnahauta (suppa eli lukko) olisi samalla tavalla syntynyt soran alle peittyneestä jäälohkareesta joka olisi lämpiämisen jatkuttua sulanut. Ajallisesti harju olisi syntynyt hiukan jälkeen Salpausselkä-vaiheen.

Tämäkin Rapolanharju olisi suurempi, ellei jäätikön vetäytyminen olisi pysähtynyt 200 vuodeksi, jolloin syntyivät poikittaisharjut eli kolme Salpausselkää. Salpausselkien synty perustuu häiriöön Golf-virran toiminnassa. Uusimman teorian mukaan Pohjois-Atlantti oli täynnä jäävuoria ja –laattoja, jotka sulivat paikalleen ja painuivat kerroksiksi meren pohjaan, jolloin Golf-virta kääntyi kohti Kanadaan ja Grönlantia. Ilmaston lämpeneminen pysähtyi sadoiksi vuosiksi.

Sääksmäen nimi

Kirkko on rakennettu peruskalliolle. Onko sen matala kumpu ollut Sääksmäki vai olisiko Rapolanharjulla ollut ammoin kauas vesille näkyvä sääksen pesä ? Jos ja kun nimi on annettu järveltä käsin, on itse harjun korkein kohta saanut tuon nimen. Sääksen pesä tai pesät ovat olleet ikään kuin tienviitta tai liikennemerkki. Harjulla lienee aina ollut korkeita, vanhoja (mäntyjä), koska sitä on kunnioitettu ja pidetty pyhänä. Vanhan kansan neuvo lapsille ”ettei harjun rinteille saa mennä, koska siellä on käärmeitä” viittaa paikan tabuluonteeseen.

Rapolan nimi

Akateemikko Martti Rapola pohti tätä kirjoituksissaan. Rapo on edelleenkin tunnettu sukunimi. Hän ei innostunut Raphael-nimestä. Eikä edes harkinnut Rabbe tai Rabo nimeä nimeä. Paljon enemmän hän pohti rapaa ja rupaa talon nimen lähtökohtana. Jälkimmäiset lähtökohdat nousivat päällimmäisiksi, kun Rupakalliolta vahingossa löytyi muinaiskalmisto. – Kun Suomessa germaaniset, frankkilaiset ja ruotsalaiset nimet tavataan pehmittää ja lyhentää – termi on hypokorismi – veikkaisin lähtökohdaksi Rabbea tai Raboa. Raphaelista tulee Ravi ja talonnimenä Ravila tai Raveala.

 

Maailman keskipiste Salonsaaressa

Kotiseutu-lehdessä julkaistiin 1900-luvun alkuvuosikymmenellä tieto, että vanhan kansan mukaan maailman keskipiste oli Salon saaressa.  Salo on vanhaa kieltä ja tarkoittaa saarta. Toisin sanoen Rapolan edustalta alkaa kolme vesireittiä, joista yksi vie kohti Kokemäenjokea, toinen kohti Vantaanjokea ja kolmas Mallasveden suunnassa kohti Päijännettä.

Tätä samaa maailman keskus -ajatusta on lauseessa:  ”Silloin maailmakin loppuu kun Ritvalan helka ja Huittulan vainio”.  Vaikkei Rapola mikaan hämeen heimon keskuslinna ollutkaan, sijoituu se muinaisen Hämeen liikennereittien leikkauspisteeseen. Siis sen Hämeen, josta Satakunta ei vielä ollut lohjennut omaksi veromaakunnakseen.

 

Linnan kultillinen käyttö ?

Joel Lehtonen mielsi linnavuoren vaistonvaraisesti muinaiseksi uhrivuoreksi.  Se onkin ilmansuuntiin nähden mielenkiintoisessa asemassa. Aurinko, joka nousee idästä, kiertää pitkän päivän linnavuoren Voipaalan puoleista päätä. Kun auringolle tai taivaan jumalille on uhrattu historian eri vaiheissa, on järkeenkäypää, että  jonkinlainen uhrauspaikka taikka alttari olisi sijainnut tuolla rinteellä.

Kari Rydman pohti erityistä prosessiopolkua, kultillisiin tarkoituksiin käytettyä, ehkä kivin ladottua tietä, jota myöten olisi vaellettu saattona esilinnan kautta kohti harjun korkeinta paikkaa.

Voipaalan kartano on tasanteella, jonka nimi on Johannisberg, suoraan käännettynä Juhannusvuori. Tosiasiallinen nimi olisi hyvinkin ehkä Helkavuori. Siis kevättulien ja juhannuskokojen polttopaikka ja nuorison kisailupaikka.Voi olettaa, että ruotsia puhuvat säätyläisomistajat olisivat omaksuneet sen kartanon tontin nimeksi. Samalla tavalla nykyuisen Päivölänmäen nimi on ollut Solberg, joka sekin on käännös alkuperäisesta  Helkavuoresta. Paikan  käyttö helkajuhliin loppui silloin kun Rapolan ja Voipaalan talonpoikaistalot joutuivat ruotsinkielisten säätyläissukujen omistukseen.

Läheiset paikannimet Päivänvaha ja Lemmonkärki ovat säilyttäneet jotain seudun muinaisesta uskonnosta.

Tulitiedotus

Eino Jutikkala järjesti 1930-luvulla linnavuorelta linnavuorelle ulottuneen tulitiedotus –kokeen.  Silloin se epäonnistui. Tämä koe uusittiin joskus 1990-luvulla Jutikkalan syntymäpäivän kunniaksi. Silloin se saatiin onnistumaan, kun kokkoon lisättiin tuoreita oksia, jolloin saatiin mustaa savua, jonka pystyi paljain silmin erottamaan Tenholan linnavuorelta.

Kansanrunot kertovat miten ”tulitorvet tomuuvat” ja vainovalkeat palavat. Norjalaiset saagat kuvaavat  Suomen loinaisrannikkoa Balagardssidaksi eli Roviorannikoksi. On oletettu, että jopa Pythean mainitsema Ultima Thule olisi tullut näistä tulista, joilla varoitettiin vieraista sotalaivoista.

Tämä on siis ollut kautta Suomen tunnettu tiedotustapa ja se liittyy linnavuoriin ja kollektiiviseen puolustukseen. Mutta millaisia nuo tulet olivat ? Oletan Peräpohjolan ja Rovaniemen seutujen totto-perinteen osoittavan vastauksen. Totto oli männyn tai kuusen tyvelle kuivista rangoista ladottu kotamainen kehä, jonka sisällä oli olkia. Kun oljet sytytettiin, kohahti tuli nopeasti puun oksiiin ja latvukseen. Lämmössä vapautuvat kaasut tehostavat palamista ja näin syntyy korkea kynttilämäinen tuli ja tuottaa lämmön voimasta suoraan ylös nousevaa mustaa savua. Tällainen oli tulitiedotus.

Entä mistä suunnasta vihollinen tuli? Novgorod kävi 800 –luvulla polttamassa Vanai gorodin eli Vanajan kaupungin. Toisaalta Vainoniemi on Rauttunselän takana Toijalan suunnassa oleva nimi. Eli siinä vaiheessa, kun Häme on kaupallisesti ja uskonnollisesti sitoutunut idän suuntaan, tuli vihollinen lännestä. Tätä vaihetta on kestänyt suunnilleen v. 800 – 1000 eaa. Paremman tiedon puutteessa arvelen linnan rakennetun noina aikoina.

 

Laituri, venevalkama

Rapolan laituriksi oletettu kivirakennelma näkyy rannassa vanhalle kolmostielle. Sieltä alkaa tuo luonnonkaunis tie, joka navetan viertä sivuten, entisaikaisena vaahterakujana johtaa kohti kirkkoa ja Kelhiä.

 Tuo tie on ikivanha. Jos se on sitä, olisi laiturikin ikivanha. Mutta laituria tutkineet päätyivät arvelemaan, että laituri ei voi olla vanha, koska ammoisen vedenkorkeuden mukaan se olisi ollut veden alla. Onko tämä johtopäätös oikea? Rautakaudella vesi oli suunnilleen nykyisellä korkeudella, joten ylimmät kivet kyllä olivat veden pinnan yllä. Toisaalta laituria voi arvella hirsiarkkulaituriksi, jossa kivet ovat olleet rakenteen painona.  Jäät ovat sitten myöhempinä aikoina irrotellet hirret ja ainoastaan kiven ovat jäljellä.

Ja riippumatta laiturin iästä tai vaiheista, täytyy uiskoille, matkaveneille ja kirkkoveneille olla ollut tilaa. Tulivathan Metsäkansa ja Konho veneillä kirkkoon tullessaan juuri tuohon valkamaan.  Ja Sääksmäen juhlapyhänä Heinä-Maariana Sääksmäelle soudettiin Lempäälästä asti.

 

Kulkijan fenomenologia

On olemassa arkeologinen teoria, jonka mukaan minkä tahansa muinaisjäänteen tulkinta vaatii sitä, että tutkija menee a.o. paikalle, kuljeskelee siellä, antaa ruumiillisen mielikuvituksensa herätä ja vasta sitten ryhtyy tulkitsemaan, miten paikalla on eletty ja mitä tehty. Tämä on maisemafenomenologiaa.

Rapolassa on pienelle alueelle pakkautunut valtava määrä informaatiota, jota itse kunkin aistijärjestelmä tulkitsee. Kahden kilometrin kävely lehtomaisessa, runsaslajisessa maastossa väläyttelee jatkuvasti näkymiä, joista mieli iloitsee. On korkeuskäyrää, laajaa horisonttia ja ihmisen jälkiä.

Rapolan polut ovat ikivanhoja. Samoja kohtia on kävelty siitä lähtien, kun harju muodostui.  Pidän mahdollisena, että jos näkisimme tarpeeksi vaivaa ja käyttäisimme myös teknisiä aparaatteja, voisimme tulkita suorasanaisesti, millaisten säteilykenttien, mikroilmastojen ja kasvillisuudessa näkyvien asutusjälkien läpi kuljemme, kun kuljemme vuoren rinteitä.

 

Asutuksen ikä

Erään tiedon mukaan Sääksmäellä olisi viljelty ruista jo 3500 vuotta sitten. Vanhimmat asutusjäljet (ilmeisesti talonpaikka) löytyivät muinaispellon alta, Niillä on siis ikää 2000 vuotta ja luultavasti edustavat varhaisia rautakautisia maanviljelijöitä.

Rapolan ja Voipaalan rinteet ovat niin erinomaisia asuinpaikkoja, että näillä paikoin on asuttu aina. Kolmisenkymmentä kodanpohjaksi tulkittua kuoppaa voi hyvin ajatella kuuluviksi sellaiseen elinkeinovaiheeseen, jolloin maatalous kyllä tunnettiin, mutta suurin osa väestä ei sitä viitsinyt harjoittaa.

Itseäni on askarruttanut, olisiko harjulla asuttu. Silmä on löytävinään rakennuksen pohjan muotoa  kun noustaan parkkipaikalta suorinta ja käytetyintä polkua ylös linnaan ja käännytään heti oikealle pohjoista muuria. Linnavuorellahan ei ole sotilaallista merkitystä, ellei siellä ole jatkuvaa päivystystä.

 

Onko Rapolan vuorella taisteltu ?

Tutkijat eivät ole löytäneet suoranaisia jälkiä taisteluista tai sodasta. Ehkä oli niin, että idän ja lännen voimatasapaino ratkaistiin vuonna 1042 (ajoitus Hämeen hopea-aarteiden rahojen mukaan). Tuolloin ratkaiseva taistelu käytiin Lempäälässä ja kaikki aarteensa haudanneet hämäläiset, ortodokseiksi kääntyneet isäntämiehet kuolivat. Sota siis pyyhki yli Rapolan, koska puolustajia ei enää ollut.