Maakuntahallinto toisi yhteisen identiteetin

Perustuslakivaliokunnan SOTE-kannanottojen jälkeen uudistuksen suunta on selvä. Kun kaikki muut mahdollisuudet on selvitetty, on jäljelle jäänyt maakuntiin perustuva ratkaisumalli. Tällöin demokratiaa koskeva ehto toteutuu suorien vaalien kautta ja rahoituksen kanavointi ratkaistaan antamalla tuollaiselle maakuntakokonaisuudelle riittävää tasoa oleva verotusoikeus. Kuten tiedetään, tällainen malli on jo Ruotsissa käytössä.
Se, että tämä malli on oivallettu politiikan kentällä hitaasti, ei saa olla este sen toteuttamiselle. Asiaa pohdittuaan maakuntapohjaisen hallinnon kannalle ovat päätyneet esimerkiksi sellaiset vaikuttajat kuin Osmo Soininvaara, Aulis Pöyhönen ja Kalevi Kivistö. Mikseivät puolueet pystyisi samaan, jos kerran niiden päämääränä on yleinen etu?
Kansanvalta ei ole mallin vaikein osa. Vaikeinta on löytää sellainen rahoitusperuste, joka palkitsee SOTE-asiansa hyvin ja fiksusti hoitavat kunnat. Vastaavasti tehottomasti toimivaa kuntaa ei saa palkita tehottomuudestaan. Näitä yksikkökustannuksiahan voidaan vertailla, kun ikä ja sairastavuus vakioidaan. Kustannusten vertailtavuus edellyttää myös, että tuotantosysteemiin mahtuu myös yksityisiä ja yleishyödyllisiä toimijoita.
Uuteen järjestelmään pitää kuulua menokatto. Suomessa Etelä-Karjalan Eksote, Päijät-Hämeen SOTE-kuntayhtymä sekä Kainuun malli ovat esimerkkejä siitä, miten kustannuskatto saa maakuntatoimijan järjestämään asioita tehokkaasti. Vanha ”sairaanhoitopiiri jälkilaskuttaa” ei ole toimiva ratkaisu. Juuri siitä pitää päästä eroon. On päästävä kustannuksia kurissa pitävään logiikkaan.
Uusi SOTE-maakuntahallinto tulee myös nähdä mahdollisuutena. Kun maakuntapäättäjät valitaan suorilla vaaleilla – käytännössä kunnallisvaalien yhteydessä – saavat valitut henkilöt mandaatin, jota kuntayhtymäedustajilla ei ole ollut. Tullakseen valituiksi heidän on edustettava koko maakuntaa ja heillä tulee olla hyvin muotoiltu ohjelma maakunnan kehittämiseksi. Ryhmitykset ja voimasuhteet perustuvat siten ohjelmallisiin näkökohtiin. Meille kehittyisi osaavien maakuntapoliitikkojen joukko.
Voisiko samaa soveltaa muissa maakuntatasoisen yhteistyön asioissa. Pirkanmaan Liitossa, toisen asteen ammattikoulutuksen puolella, joukkoliikenteessä, pelastustustoimessa, tietohallinnossa – tai vaikkapa Tampere-Pirkkalan lentokentän kehittämisen hallinnossa? Jos näin rohjetaan toimia, olisimme päässeet aitoon maakuntaitsehallintoon.
Demokraattiset, suorat maakuntavaalit poistaisivat myös Tampereen ja muiden Pirkanmaan kuntien keskinäisen yliherkkyyden. Maakuntavaltuusto, joka olisi valittu koko maakunnan kattavilla vaaleilla, kohtelisi kaikkia kuntia samoin. Tampereella ei olisi enemmistöä, kun kerran vaalit käytäisiin poliittisten ohjelmien merkeissä.
Pirkanmaalaisuuden määritelmä ei enää olisi ”Tampereen vastentahtoista seuraamista”. Syntyisi aito pirkanmaalainen identiteetti, joka muodostuisi jatkuvassa, avoimessa keskustelussa, edessä olevien kehitystehtävien mukaan.

JUHA KUISMA (kesk)
kansanedustajaehdokas