Talvisodan ensimmäinen lentokoneen alas ampuminen

Kuismat silminnäkijöinä


Talvisodan ensimmäinen vihollisen lentokone ammuttiin alas 30.11.1939 Sakkolan asemalla. Haitermaan koulun 12 vuotias oppilas Manne Kuisma näki koneen putoamisen ja kertoi siitä vuonna 2001 Sakkola ­museolle seuraavaan tapaan. Kertomuksen kirjasi hänen veljensä Lauri Kuisma.
”Marraskuun lopulla oli isälläni lyhyt sairasloma, ja kuun viimeisen päivän aamuna hänen piti ilmoittautua Kiviniemen kasarmilla. Lunta oli satanut jonkun verran maahan. Varhain aamulla valjastimme isän kanssa hevosen reen eteen. Aamun vielä hämärtäessä lähdimme Sihkeröstä Sakkolan aseman kautta kohti Kiviniemeä. Olimme Ylämäen kohdalla, kun alkoi kuulua lentokoneiden ääntä. Kysyin isältä, minkälaiset merkit niillä ryssien koneilla on. Isä vastasi, että niillä on punaiset tähdet. Melkein samalla hetkellä Suvannolta päin jo kolme konetta matalalla lentäen lähestyi meitä. Yksi niistä syöksyi meitä kohti. Punaiset tähdet näkyivät selvästi. Minä olin hevosen ohjaksissa. Maali oli pieni – ajatteli varmaan lentäjä ja suuntasi koneen kohti Sakkolan asemaa. Asemalla oli juna, jota kohti kone syöksyi. Samassa kone sai osuman ja putosi puita katkoen Haitermaan koulun ja aseman väliselle tielle, jota vähän aikaisemmin olimme ajaneet.
Tämä lienee ollut sodan ensimmäinen alas ammuttu lentokone. Pääsimme onnellisesti Kiviniemeen. Sieltä isä jatkoi matkaa kohti Rautua. Paluumatkalla jouduin ajamaan alas pudonneen ryssän koneen jäännösten yli. Kuolleen lentäjän sotilaat olivat jo vieneet pois. Marraskuun viimeisen päivän illan hämärtyessä kuuntelimme kaukaista tykkien jylinää ja katselimme ihmetellen ja pelokkaina, miten idän taivas punersi.”
Samasta tapauksesta kertoo samassa kylässä asunut Pentti Kuisma. Kello oli muutamaa minuuttia vaille aamukahdeksan, ja Pentti odotti äitinsä kanssa kaupan ovien avaamista:
”Kaupan pihalla jäin juttelemaan erään koulukaverin kanssa. Asemalla seisoi juna, josta sotilaat olivat purkamassa tavaraa hevosten kärryihin.
Samassa alkoi kuulua lentokoneen moottorin ääntä. Juoksimme läheiseen maanteiden risteykseen, jotta näkisimme matalalla lentävän koneen paremmin. Koneita tulikin kolme, ja ne alkoivat kieppua aseman ja junan ympärillä. Sotilaita suojautui vaunujen alle, hevosia ajettiin metsän suojaan. Kuulimme aseiden rätinää ja luulimme jonkin harjoituksen olevan käynnissä. Sotilaat kyllä viittoilivat vimmatusti pois siitä aukealta. Sitten yksi kone ajoi aivan kohdaltamme, ja näimme punaiset tähdet siipien alapinnoissa. Silloin saimme jalat allemme.
Juoksin suoraan kotiin. Siellä isä ja siskot sanoivat, että jotakin pudotettiin tuohon tontin nurkalle metsään. Kuului kova rytinä. Juoksin meillä olleiden sotilaiden kanssa katsomaan. Yksi lentokoneista oli pudotettu siihen. Se lienee ensimmäinen talvisodassa pudotettu vihollisen kone.”
Putoamissyistä erilaisia versioita
Lentokoneen putoamisen syystä on useita käsityksiä. Lapsuudessa kuulemani kertomuksen mukaan jotkut sotilaat kiellosta huolimatta ampuivat kiväärillä kohti konetta, ja jälkikäteen olisi asiaa tutkittaessa havaittu kiväärinluodin osuneen lentäjää sydämeen.
Pentti Kuisma puolestaan kertoo pudotuspaikalla käyneen pojan vaikutelmana, että ”lentäjä makasi mahallaan pahasti ruhjoutuneena. Hän oli ilmeisesti yrittänyt hypätä, mutta kun kone oli niin alhaalla, oli varjo pitänyt avata heti, se oli tarttunut koneeseen ja vetänyt lentäjää perässään loppumatkan maata pitkin.” Tämän jälkimmäisen kertomuksen mukaan kivääritulitus olisi aiheuttanut lentokoneeseen mekaanisen vian.
Saman pudotuksen eri suunnasta nähnyt 15-vuotias haitermaalainen Heikki Karttunen kertoo nähneensä savuavan lentokoneen putoavan ja ajaneensa sen luokse polkupyörällä minkä jaloista pääsi. Koneen hylky oli ”Voloskan tietä alaspäin, Salomäen poikittaistiellä”. ”Menin koneen luo, jolloin näin sisällä mykkyrässä olevan elottoman lentäjän”, kertoo Karttunen. Näin siis jo silminnäkijäkertomukset eroavat toisistaan. Ehkä Heikki Karttunen näki pudonneen koneen heti ja Pentti Kuisma myöhemmin, siinä vaiheessa kun sotilaat olivat jo irrottaneet lentäjän koneen romusta?

Kolmannen kertomuksen mukaan konetta olisi tulitettu jo Sakkolan kirkonmäellä niiden lähestyessä Sakkolan asemaa. Koneet olisivat nimittäin jo kertaalleen kiertäneet Suvanto-järven ja toisella kierroksella ampuneet Sakkolan kirkonmäellä ratsulähetin hevosen kuoliaaksi. Karttunen taas puolestaan kertoo, että kun koneet lensivät Kiimajärvi-Suursuo linnoitustyömaan ylitse, ampui muuan tykistön alikersantti yli lentävää konetta pikakiväärillä, lippaan tyhjentäen, mikä saattoi olla ratkaiseva osuma.
Tiedustelu tehtävänä
Kaksitasoiset kevyet lentokoneet olivat tiedustelutehtävässä hankkimassa Neuvostoliitolle tietoa suomalaisten joukkojen ryhmityksestä. Suomalaiset olivat etukäteen siepanneet radiosanoman, että venäläiset aloittaisivat sodan juuri 30.marraskuuta 1939 klo 7.00 (Suomen aikaa klo 8.00) tykistöiskulla Raudun suunnalla, ja näin oli tapahtunut. Lentokoneen pudotus ei siis ollut ensimmäinen sotatoimi, mutta se tapahtui heti sodan alettua.
Tästä kuolleesta lentäjästä Neuvostoliitto sai aiheen pystyttää Haitermaahan, mainitun Sakkolan aseman ratapihan ja myöhemmin rakennetun sotilaslentokentän kiitoradan pään väliselle alueelle graniittisen Puna-armeijan sankarivainaja-muistomerkin. Sille viedään venäläisinä merkkipäivinä seppeleitä, ja sen edustalla vastavihityt parit otattavat hääkuvansa.

Juha Kuisma