Järjestelmä ei ole rikki

Aamulehdessä 29.1. 2015 Matti Mörttinen kirjoittaa kieli poskella ehdotuksen politiikan korjaussarjaksi. Perusväitteenä on, että politiikka olisi ”rikki”. Jos ajatuksena on, että demokraattinen järjestelmä olisi jotenkin rikki, pitää väitettä täsmentää. Hallituksen mahdollinen toimintakyvyttömyys ei tarkoita, että politiikka systeeminä olisi rikki.
Sen sijaan voi perustellusti sanoa, että poliitt8isen järjestelmän välityssuhteet ovat jonkun verran pielessä. Korporaatioiden valta suhteessa vaaleissa kansalta saatuun valtaan on epäsuhteinen. Toisena esimerkkinä mainiten jättivaalipiirit – kuten Itä-Suomen vaalipiiri - ovat tahallisia epäonnistumisia: järjestelmä pakottaa ehdokkaat suurin vaalibudjetteihin ja asetelma suosii maakuntien keskuskaupunkien ehdokkaita. Tärkeämpää olisi ollut Uudenmaan jakaminen kahteen vaalipiiriin.
Mörttisen kuuden kohdan ohjelmasta viisi ehdotusta on huononnuksia ja yksi olisi parannus.
Äänestyspakko ei kuulu kansalaisvapauksia korostavaan demokratiaan. Pakko johtaa aina tavalla tai toisella sanktioon, pakkoa uhmaavan ihmisen rankaisuun.
Pitkät listat tarkoittavat, että puoluetoimisto tai piiritoimisto määrää etukäteen vaalien läpimenijät. Menettely hidastaa yhteiskunnan uusiutumista, koska eduskunta uusiutuisi kovin hitaasti. Lisäksi pitkät listat yksinkertaistavat politiikkaa liiaksi ja johtavat jäykkään blokkipolitiikkaan, kuten Ruotsissa on tapahtunut.
Vaalien yhdistäminen samalle päivälle kuulostaa hyvältä, mutta toisi ennen kokemattomia vaikeuksia. Tällöin hämärtyisi se, että kunnilla, eduskunnalla ja presidentillä on kaikilla omat tehtävänsä. Vallankäytön järjestelmässä ne ovat voimakeskuksia, jotka tasapainottavat ja pitävät kurissa toistensa valtaa. Lisäksi vaalien samanaikaistaminen johtaisi kovin suuriin poliittisiin suhdanne vaihteluihin. Äänestyspäätökset perustuisivat noin kahden viikon tunnelmiin.
Valiokuntatyön avaaminen julkiseksi johtaisi juuri siihen, mitä kirjoittajakin epäilee: lobbaus ja ns. yhteiskuntavaikuttaminen siirtyisi toisten ovien taakse ja valiokuntatyöstä tulisi näytelmää ja peliä. Virkanimityksissä pätevyys ratkaiskoon. Yhteiskunnallinen kokemus ei voi olla myöskään este virkaan valitsemiselle. Tässä yhteydessä voi todeta sen, että poliittisista valtiosihteereistä kannattaisi luopua ja muutoin vahvistaa ministerien esikuntaa.
Kansanedustajien määrän vähentäminen puoleen on arkipuheessa usein ehdotettu, mutta vähän ajateltu asia. Politiikasta tulisi pelkästään rikkaiden hommaa. Eduskunnan eri elimiin ei riittäisi kansanedustajia kun puolet edustajista olisi jossain muualla pakollisissa tehtävissä. Eduskunta yhteisönä muuttuisi suljetuksi instituutioksi. Ei-vaaleissa valittavien vallankäyttäjien piilovalta kasvaisi. Taloudellisesti 100 edustajan palkan säästöllä ei olisi merkitystä valtion budjetissa.
Sen sijaan puolueiden välisen kannatuksen valtakunnallinen suhteellisuus olisi tärkeää hoitaa kuntoon. Se olisi tärkeämpää kuin ongelmana pidetty ns. vaalipiirin äänikynnys. Tätä kohti ollaankin onneksi menossa.
Ei ole totta, että politiikka olisi rikki. Sen sijaan eduskuntavaalit ovat tulossa ja niissä saa äänestää vapaasti. Jotkut poliitikot toimivat tämän mukaan: kertovat miten parantaisivat poliittisen päätöksenteon toimivuutta.

JUHA KUISMA
kansanedustajaehdokas (kesk)