Tuomas Tepposen talonpoikaislipusto

1500-luvun lopulla Ruotsi ja Venäjä kävivät niin sanotun 25 –vuotisen sodan (1570 – 1595). Siihen asti valtioiden välillä oli virallisesti ollut voimassa Pähkinäsaaren rauhan raja. Ruotsin etujen mukainen suomalainen asutuspaine oli aikoja sitten ylittänyt rajan itään päin, mistä seurasi kahnauksia ja rajasotia, esimerkiksi Juho Vesaisen toiminta.
Sotaa käytiin kesät talvet ratsuväen manöövereinä, toisinaan talvella suomalaisten yllätysetuna olivat hiihtojoukot.
Kuningas Juhana III:n aika oli sotaisaa, jolloin maata ja kansaa hävitettiin Karjalassa molemmin puolin rajaa. Oli vuosia, jolloin yli puolet alueen taloista oli autioina eli veronmaksukyvyttöminä. Ruotsin puolella Karjalassa toimi sissi- ja sotapäälliköitä, joista yksi huomattavimmista Muolaan Valkjärvellä asunut ja paikallisena johtajana vaikuttanut Tuomas Tepponen. Tepponen kokosi talonpoikaisista ratsumiehistä venäläisiä vastaan taistelleen talonpoikaisosaston. Tähän talonpoikaisosastoon kuului myös nimismies Antti Kuisma Jääskestä. Kuisman suvun kantaisä, kuten arvaatte.
Kun sotilaallinen liikehdintä alkoi 1571 venäläisten polttaessa satoja Muolaan, Kivennavan ja Uudenkirkon taloja - myös Tepposen kotitalon - , rakennutti Tepponen uuden talon Valkeamatkan ja Kostialan kylien väliseen metsään. Perimätiedon mukaan talon kooltaan ”hovi” ja sitä ympäröi mahtava linnoituksen tapainen varustus, johon ratsumiehet saattoivat vetäytyä suojaan.
Kannaksen talonpojat tunsivat tietenkin itäisen Kannaksen sekä Inkerinmaan tiet, kylät ja linnoitukset. Tuomas Tepponen veljineen tekivät sodan alkuvuosina Ruotsin lukuun vakoiluretkiä Venäjän puolelle rajaa. Palkakseen he saivat viljaa Viipurin linnan kruununvarastoista.
Aateliston tuesta riippuvainen Juhana III vähensi pakon edessä aateliston ratsupalvelusvelvollisuutta. Lisää ratsumiehiä hankittiin eturivin talonpojista antamalla heille määräaikainen verovapaus. Näitä ratsumiehiä eli ryyttäreitä kutsuttiin knaapeiksi, koska Ruotsissa oli ollut käytäntönä, että ken varustaa miehen, hevosen ja hyvän miekan ja ratsastaa kuninkaan puolesta, saa verovapauden.
Kihlakunnan talonpojat kerääntyivät rajakahakoiden tapahtumissa omatoimisesti Tepposen ympärille ratsuväenosastoksi. Osaston (seldskap) virallinen tunnustaminen tapahtui ilmeisesti 1578, jolloin Tepponen sai kuninkaalta ratsumestarin arvon. Tällä ratsuväen osastolla oli samoihin aikoihin 1578 saatu oma sotalippunsa, jonka väreiksi mainitaan punainen, keltainen ja sininen. Tehtävänsä takia hänellä oli viestien oikeaksi vahvistamista varten myös oma sinettisormus. Vuodesta 1580 alkaen osasto ratsasti Tepposen johdolla Pontus de la Gardien komennossa.
Tepposen lipusto oli mukana valtaamassa Käkisalmea 1580, piirittämässä Pähkinälinnaa 1582, Inkerinmaata valtaamassa 1591 ja Novgorodiin pyrkimässä 1592, ja saman vuoden kesällä Rajajoen ja Nevan välistä aluetta hävittämässä. Sodan loppuun he olivat rajavartiotehtävissä kannaksella. Tiettyä itsenäisyyttä ja arvonsa tuntemista Tepposen knaapit osoittivat siinä, että he kieltäytyivät sekä korjaamasta palaneen Viipurin linnoituslaitteita että korjaamasta heinää Viipurin linnan varusväelle.
Tuomas Tepposesta tuli Tukholmassa asti tunnettu rajamaakunnan talonpoikainen sankari. Hänet mainitaan asiakirjoissa vielä Täyssinän rauhan (1595) aikoihin ja jälkeen. Kun Tuomas Tepponen kuoli, hänen leskelleen Annalle myönnettiin valtiollisena kiitoksena elinikäinen verovapaus miesvainajansa tiluksista.
JUHA KUISMA
Kirjoittaja on kylien liiketoiminta-asiamies