Sadetta vesilasissa

Kun ihmisiä kannustetaan kehitysoptimismiin, puhutaan usein siitä, näemmekö vesilasin olevan puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Olen usein ihmetellyt mitä tällä esimerkillä tarkoitetaan. Esimerkki kun itsessään virhe, laiskaa ajattelua ja johtaa harhaan.

Otetaan alkuun käytännöllinen esimerkki. Aamukahvilla katsot ikkunasta ulos ja aprikoit ääneen: - Sataakohan tänään ?

No. Tuollainen lause on sisäistä retoriikkaa ja ääneen ajattelua, eikä edellytä pöydän ääressä olevilta välttämättä vastausta. Mutta jos ottaisimme sen tarkasti, pitäisi pohtia mitä lause tarkoittaa.

Tarkoittaako tuo kysymyksen sataminen ripsimistä, ohimenevää  kevyttä kuuroa, jatkuvaa harmaan päivän sadetta joka täyttää kaikki ojat?  Millaisesta sateesta on puhe? Vai tarkoittaako kysymys sitä, millaisiin vaatteisiin varautuisi pukeutumaan? Tai pitäisikö päivälle aiottua työjärjestystä muuttaa?  Pystyykö tänään puimaan vai ei ?

Kysymys voi myös tarkoittaa maantieteellisesti eri asioita. Sataako tässä selänteellä, tällä kylällä vai koko maakunnassa?

Kysymys voi myös tarkoittaa ajallisesti päivän seuraavaa 17 tuntia aina kello 24 asti. Ajankohdalla, jolloin sataa, on jonkinmoinen merkitys päiväsi kannalta.

Ja kysymykseen voi myös sisältyä kehotus puhujalle itselleen: - Katsopa varmuuden vuoksi netistä paikallissään ennuste. Joka meteo-weetteri melko varmasti on lähellä totuutta. Se on sitä siksi, että ennuste perustuu satavien pilvimassojen jatkuvaan satelliittikuvaamisen ja sadepilvien käyttäytymisestä laadittuihin tietokonemalleihin. Tällöin vastaus kysymykseesi sisältää jo ajatuksen koko maapallon ilmasto- ja sääjärjestelmistä. Niissä sataa aina, jossakin kohtaa myös näillä pohjoisilla leveysasteilla. Eli ainoa tieteellisen järkevä vastaus kysymykseesi on näsäviisaasti: maapallolla sataa aina.

Kun joku haluaa painostaa toisia ratkaisuun, hän painottaa, että kysymys on joko tahi, ota tai jätä. Tällaista päätöksen asetelmaa korostetaan joskus elävän elämän esimerkillä: -Sitä joko on raskaana tai sitten ei. Kysymys on tietenkin siitä, että asetelman yksinkertaistaja ei halua pöytään muiden ratkaisujen pohdintaa. Hän tietää, ettei hänellä ole takanaan enemmistöä, mutta haluaa painostaa muut puolelleen muiden seikkojen kuin itse päätettävän asian sisällön perusteella. Hän yrittää puhua itselleen valtaa, jota hänellä oikeastaan ei ole. Hän puhuu kuin entisajan kirkkoherra, joka yrittää pakottaa susiparia avioliittoon.

Raskaana olemisen ja siitä seuraavat päätökset tietää parhaiten nainen itse. Sellaisesta ei voi äänestää.  Valtio ei voi olla raskaana, ei myöskään kunta.

Mustavalkoinen joko-tai  -maailma on todellisen maailman erikoistapaus. Palataan aamukahvipöytään. Otetaan käteen omena. Haukataan siitä pala. Se on edelleen omena. Syödään omena karaksi. Onko se vielä omena? Ehkä kädessäsi on omenaa 10 prosentin verran, koska muistat vahvasti äskeisen mielikuvan. Syödään omenan karakin. Se on kaikki vatsassasi, mutta yhä tallella. Missä kohtaa omena lakkaa olemasta omena? Viisastelua, myönnetään. Mutta tekemisen, liikkeen ja prosessien maailma on täynnä asteita.

Näyttää tulevan sadepäivä. Ajat asioille liikekeskukseen. Mikä on sijaintisi ? Pihalla, tässä, tässä, tässä, kohta risteyksessä. Tarkinta on sanoa, että olet matkalla Lastusista Lempoisiin.

Käytännöllisyys, talonpoikaisjärki, maalaisjärki, common sense on muisti tai ajattelutapa, joka yhdistää joko-tai kysymysten sijasta täsmällisyydeltään sopivan tarkkoja huomioita siitä, miten asiat toimivat ja tapahtuvat. Siksi sitä pidetään teoreettisen ajattelun vastakohtana. Aina kun edessämme on muutos tai tuntematon ilmiö, se voidaan kohdata vain käytännön järjen avulla. Emme voi tukeutua valmiisiin ratkaisuihin tai valmiisiin konsepteihin.

On kaksi kulttuurin aluetta, jossa jatkuvasti liikutaan valmiiden käsitteiden ulkopuolisella alueella. Ne ovat taide ja politiikka. Molemmissa sovitetaan yhteen asioita, jotka eivät sovi yhteen.

Mahtoiko mennä tolkuttamiseksi ? Otanpa lasin vettä. Onko se nyt puolityhjä vai puolitäysi ? Vastaus riippuu tilanteesta, jossa vesilasi on. Kehyksestä, jossa kysymys kysytään. Jos olen juomassa vettä, se on hetken puolityhjä, kunnes se on tyhjä. Jos lasken lasiin vettä, se on hetken puolitäysi, kunnes on täysi. Mutta optimismilla tai pessimismillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Jos haluaa puolitäyden lasin, on laskettava hanasta vettä.

 

JUHA KUISMA
Kirjoittaja on kylien liiketoiminta-asiamies
(MT-kuukausiliite Kantri, Syyskuu 2014)