Tammimetsä
Olin äskettäin istuttamassa tammen taimia viljelystä hylätylle joutomaalle. Tammien lisäksi istutimme lehmuksen, vuorijalavan, saarnen ja pähkinän taimia. Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, mitä taimet ovat peräisin, kerron niiden olevan joko siemenestä/terhosta kasvatettuja tai kotipihan ruohonleikkurilta tai siimaleikkurilta säästettyjä.
Tammi- ja muun metsän istutti Kaunis Maa ry, joka on luontoa harrastavien ihmisten yhdistys. Ideana on täydentää virallista luonnonsuojelun järjestelmää, erityistesti pienten luontokohteiden ja perinnebiotooppien osalta. Tämä yhdistys ei osta maata, vaan pyrkii suorempaan vaikuttavuuteen.
Tammimetsä istutettiin moottoritien kupeelle Tampereen eteläpuolelle. Tämä sijainti nostaa metsikön esteettistä ja ekologista arvoa, kunhan puut kasvavat ja alkavat näkyä autoilijan silmiin. Siihen menee ehkä 20 vuotta. Parhaimmillaan paikan ohittaa 30 00 autoilijaa vuorokaudessa.
Istutuspaikka on ollut muinoin Vähän Tervajärven lehtomainen saari, joskus lämpökauden aikana. Seudulla on asuttu aina, ainakin arkeologisten löytöjen mukaan. Koska vasarakirveskansan sikatalous perustui mm. tammenterhoihin, on tälläkin alueella kasvanut joskus luonnonvaraisia tammia. Lehmuksia eli niinipuita oli keskiajallakin niin paljon, että pitäjän tämä kolkka oli niistä kuuluisa.
Tämä taustaselitys sen takia, että kerran raivatun pellon metsittäminen on aina harkintaa vaativa ratkaisu. Emme vielä tiedä milloin, mutta joka tapauksessa aika piankin on tuleva aika, jolloin kaikki Suomenkin pellot tarvitaan ruoan tuotantoon. Jos on kerta kaikkiaan pakko tavalliseen tapaan metsittää pelto, on koivu paras puulaji. Se on valoisa, mantua parantava laji, jonka voi jalostaa tarvittaessa polttopuuksi vaikka kesken kasvuaan.
Me tammia ja muita jalopuita istuttaneet katsomme kuitenkin 400 vuotta eteenpäin. Hyvällä onnella paikalla on silloin ryhmyinen Sherwoodin metsä, jota käydään kauempaakin katsomassa.
Mutta sitä ennen on nähtävä vaivaa. Alue on aidattava, etteivät jänikset, metsäkauriit, peurat ja hirvet pääse lehtipuilla herkuttelemaan. Heinä on pidettävä kurissa, jotta pienimmät taimet selviävät. Ja vaivaa voi myös olla jyrsijöistä, jotka saattavat innostua lehtipuiden makoisasta kuoresta, ellei taimia suojata.
Tällä puuhalla on ekologinen ja tutkimuksellinen puolensa. Jalopuumetsikön kehitystä seurataan siitä näkökulmasta, miten eri puut luovat ympärilleen uutta ekosysteemiä. Mitä uusia lajeja alueelle tulee ? Missä järjestyksessä? Miten eliöstö monipuolistuu? Onko taimien juuripaakkujen mykoritsoilla vaikutusta ja jos on, millaista. Mitä pesiviä lintuja metsikkö vetää puoleensa ?
Tammi on avainlaji, jonka olemassaolo mahdollistaa 350 muun lajin ilmaantumisen. Luultavasti tammesta riippuvaisia lajeja on paljon enemmän, koska haavankin sanotaan ylläpitävän 1000 muuta lajia! Lähtötilanne on karu. Istutushetkellä hylätty pelto kasvoi juolavehnää ja horsmaa. Mantukerroksessa talvehti toukka-asteella joku yökkönen. Siemenpankkia pellossa tuskin on, niin kauan sitä on viljelty. Moderneilla menetelmillä aina 1990-luvulle asti.
Koska tammi alkaa tuottaa terhoja jo 15 vuotiaana, on muuan havainnoitava seikka siinä, miten kauas eläimet terhoja kuljettavat. Onko asialla orava, pähkinähakki vai ehkä supi?
Kun aloin tätä juttua kirjoittaa, pomppi ikkunan takana parvekkeen leveällä kaiteella oikein läski vihertikka. Se ei ehdi uudesta metsiköstä nauttimaan, mutta ehkä joku tikkojen sukupolvi aikanaan.