Juha Sipilän pyörämatkassa

Tummat pilvirintamat kulkevat viistoon yli eteläisen Pirkanmaan. Sataa vähän väliä, joskus ripsii, useimmiten lotisee. Mutta ei huolta, pohjoisesta saapuvien keltapaitaisten pyöräilijöiden joukkue on eilen illalla saavuttanut Tampereen. Yrittäjäilta on illalla pidetty, mutta paikallista maakuntalehteä eivät pyöräilijät ole aamusella ehtineet lukea.  Juttu on kuitenkin myönteinen, minkä he Lempäälässä kuulevat.

Sain päähäni, että liitynpä tuohon myöhemmin legendaariseksi tulevaan pyöräilyyn minäkin. Kolme 15 km harjoituslenkkiä antoivat uskoa, että ei siihen kuole, vaikka keuhkoissa pahaa tekeekin. Alla on varikkohuutokaupasta ostettu armeijan vihreä perusrukki.

Mustat pilvet jo satavat, kun otan suunnaksi Lempäälän keskustan. Sen olen niukoista harjoituksista oppinut, että pitää lämmitellä, että keuhkot saa toimimaan. Pysähdyspaikkaan pakkaa jo ihmisiä, yhtäkään ylimääräistä istuinta ei ole. Puhujatkin menettävät tuolinsa kesken puheen sisään tuleville.

Juha Sipilä on täälläkin kova sana. Puhuu normien purusta, yhteiskunnan joustavuuden tarpeesta. Esimerkkinä virtolainen maanviljelijä, joka vaihtaa öljylämmityksen maalämpöön ja joutuu siihen hakemaan rakennusluvan.

Kerron Lempäälän puolesta paikallisen viestin. Kehyskuntien pitää voida kehittyä eri tavalla kuin Tampere, puutarhakaupunki –suuntaan. Ja asumisen vapautta pitää olla niin, että maaseudulle ja kyliin voi rakentaa uusia taloja.

Sipilä vastailee kysymyksiin ja kuuntelee ihmisiä. Sitten heittämällä matkaan. Mukana parinkymmenen ajajan joukossa on kansanedustaja Arto Pirttilahti, joka pyöräilee maakunnan pohjoisrajalta etelärajalle. Mukana on esimerkiksi sähköavusteinen pyörä, jääkäripyörä sekä kaksi pappaikäistä teräsvaaria Valkeakoskelta.  Pyöräilijöitä on kaikkiaan parikymmentä, osa Oulusta asti ja matkaa on tehty tähän mennessä 860 km. Kun joukko pääsee Hyvinkäälle, on 1000 km lähellä. Sateessa ja paisteessa ajettuna.

Reippaasti kohti Viialaa. Vanhalla Turuntiellä osuu vastaan voimakas tuuli.  On pakko pysyä modernien pyörien mukana, treenautuneiden jalkojen jonossa. Pistää pahuksesti keuhkoihin, mutta pakko mennä, vaikka tietäisi että yksi huili saisi keuhkot toimimaan. Ehkä tämä tästä.  Hulaus  Riitiälä, Viialan keskusta, Hirsikangas.

Pyöräilyn teknisenä tukena on koko ajan koppiauto, joka risteyksissä ennakoi suuntaa. Autossa on kaikki huolto, jota pyörärikkojen, ensiavun  jne kannalta tarvitaan. Toinen matkassa oleva auto linja-auto, joka tukee pysähdyspaikkojen telttakylää ja toimii ajajien tukikohtana. Koppiautosta myös kuvataan ajoa.

Pyöräletkan kärjessä ja peräpään valvojana toimivat kokeneet pyöräilijät, jotka pitävät yhteyttä nappikuulokkeilla. Autojen sivuuttaessa letka ajetaan jonoksi, pyörätiellä mennään enemmän lintuparven periaatteella. Liikennesääntöjä noudatetaan mitä osataan. Nopeustavoite 20 km tunnissa.

Kärki on puskenut vastatuulessa jo Toijalan vanhalle rautatiesillalle, kun ehdin viisaamaan pääkadulle ja  sitä myöten Toijalan torille. Ja ketäs siellä onkaan. Paikallista vahvaa väkeä, jotka kaikki ovat nykyään akaalaisia. Torilla ovat myös Paula Lehtomäki, Anu Vehviläinen, Mari Kiviniemi ja Annikka Saarikko unohtamatta Helena Pakarista.  Sekä paikallislehti kuten Lempäälässäkin.  

Puhhuh. Pyörä tuelle. Juomaa. Juha Sipilä puhuu taas ja kohta väkeä pyrkii hänen puheilleen. Eteläinen Pirkanmaa on kehittyvä alue, joka tasapainoilee uuden kuntakehyksen sisällä. Pitäisi muistaa sekä rautatien kehittäminen että kylätiet.

Kello on vähän yli 12, kun pyöräilijät jatkavat eteenpäin. Uskokaa tai älkää, mutta näin toimii se salaperäinen asia, jota yhteiskunnaksi kutsutaan.