juha1.jpgEsittely

Juha Kuisma

-Syntynyt 1955 ja varttunut maatilalla, joka alunperin oli asutustila. Vaimo ja neljä aikuista lasta. Asuu Lempäälässä Lastusten kylässä. Taloustieteen kandidaatti, (pääaineina filosofia ja kansantaloustiede) , Jyväskylän Yliopistosta.

Toiminut yhteiskunnallisten aineiden opettajana, toimittajana sanomalehdissä (Lalli, Aamulehti, Suomenmaa), tutkijana, pääministerin erityisavustajana 1993-1995, yrittäjänä, Pirkanmaan kyläasiamiehenä. Toimi 2004-2009 tammikuuhun Suomen maatalousmuseon johtajana, josta työstä irroittautui protestiksi museon valtionavun alentamiselle. Työskenteli pääministerien Vanhanen ja Kiviniemi tal.pol. avustajana 2009-2010. Kylien liiketoiminta-asiamiehenä Suomen Kylätoiminta ry:n valtakunnallisessa Kylien Bisneskeissit -hankkeessa 2011 -2014.

Kirjoittanut koko joukon kirjoja (kts kohta Julkaisut). Kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen ja Loimaan Lehteen yhtiönsä Alfaterra Oy:n kautta. Kolumnistina Maaseudun Tulevaisuudessa ja sen kuukausilehti Kantrissa.

Erityisesti perehtynyt ekohistoriaan, talonpoikaiskulttuuriin, kylätoimintaan ja maaseudun ja kaupungin suhteeseen. Harrastuksina luonto, kirjallisuus, oman talon rakentaminen&remontointi sekä hiihto (jos lunta on).

Sotilasarvo res. yliluutnantti

JA SAMA KUISMA TOISIN KERROTTUNA

- Olen syntyperäinen lempääläinen. Isäni ja äitini olivat molemmat mukana kotikunnan monenlaisissa yhteisissä asioissa. Jostain opitusta ja peritystä on kaiketi kyse, sillä jo isoisäni oli kolme kautta kansanedustajana Karjalasta. Olen kotoani oppinut, että osallistuminen yhteisiin asioihin on arvostettava asia.

Nuorena opin tekemään töitä maalaistalon tapaan. Pääsin opiskelemaan Jyväskylän Yliopistoon, jossa kaikkea muuta mielenkiintoista tehden valmistuinkin, taloustieteen kandidaatiksi. Pääaineina olivat kansantaloustiede ja filosofia. No, ne eivät ole järin käytännöllisiä, mutta onneksi olin opetellut kirjoittamaan. Niinpä vastaväitellyt tohtori ja Lallin päätoimittaja Alpo Rusi kutsui minut Kokemäelle johtamansa lehden toimittajaksi.

Noina aikoina tapasin Pälkäneen Nuijalla tulevan vaimoni Annen, josta yhteen osumisesta on sittemmin ollut lopputuloksena neljä lasta.

Perustavan valinnan Lempäälän hyväksi teimme vuonna 1987, jolloin tarjolla olleista työpaikoista huolimatta emme muuttaneet Helsingin seudulle. Muutimme Lempäälään ja ryhdyimme kunnostamaan tyhjänä ollutta kotitaloamme.

1980-luvun lopulla ajatuksellisesti merkittävintä lienee ollut oivallus ns. "vihreyden teollistamisesta", jota edelleen kehiteltiin Keskusta rp:n ympäristötyöryhmässä. Olimme siinä parikymmentä vuotta aikaamme edellä.

Erikoiselle näköalapaikalle pääsin 1993-1995, jolloin toimin pääministeri Esko Ahon erityisavustajana, yhtenä viidestä. Tuo aika opetti katsomaan asioita koko maan vinkkelistä ja "rokotti" vääränlaista politikointia vastaan. Se, mitä politiikassa tehdään, on oltava asiallisesti perusteltavissa kaikissa oloissa.

Sittemmin olen toiminut tekstitehdas-yrittäjänä, Pirkanmaan maakunnallisena kyläasiamiehenä - ja viitisen vuotta Suomen maatalousmuseon johtajana. Mainittuun työhön heittäydyin täysillä, mutta maatalousmuseon taloudelta ja kaikelta kehittämiseltä putosi pohja pois valtionavun leikkaamisen takia. Vieläkin kiivastun, kun muistan tilanteen. Vedin johtopäätökset ja jätin museon.

Uudessa tilanteessa kysyin itseltäni: mitäs sitten aiot tehdä? Ja vastaus on: kirjoittaa ympäristöhistoriasta. Tulin kuitenkin kutsutuksi pä ministeri Matti Vanhasen avustajakuntaan. Sen työrupeaman päätyttyä kirjoitin tutusta ympäristöteemasta julkaisun "Kohti Biotaloutta", joka julkaistiin TEM:n sarjassa. Sitä seurasi 3,5 vuoden hankejakso kylätoimintaliikkeen palveluksessa.

Kaikissa töissä olen oppinut, että asioiden hoito perustuu keskusteluun. Parasta motivointia on se, kun tulee kuulluksi ja saa vastuun jostain, jonka osaa.

Haluan vaikuttaa ennen kaikkea asumisen vapauden ja hyvän ympäristön puolesta. Nämä asiat todellakin kuuluvat yhteen ja kaikille. Hyvänä ympäristönä pidän sellaista, jota kuvataan puutarhakaupunki- käsitteellä. (Tämä ei ole kannanotto kysymykseeen kuntamuodosta.) Edelleen haluan työskennellä sen hyväksi, että Lempäälän kuntakeskus kehittyy vahvaksi. Riittävän vahva kuntakeskus nimittäin takaa kunnan itsenäisyyden, mikä on kaikkien lempääläisten etu Sääksjärveä ja sivummaisia kyliä myöten. Ja itsestään selvää on, että kunnan on oltava tasapuolinen kaikkia kuntalaisia kohtaan.

Kunnanvaltuuston pj roolissa osallistuin ns. seutuselvityksen keskusteluihin, joilla rakennettiin toiminnallista vaihtoehtoa Suur-Tampereelle. Silloin oivalsin, että oikoradan, Pohjanmaalle vievän valtatie 3:n sekä lentokentän välityskyvyn lisääminen palvelee paitsi Pirkanmaata, erityisesti koko Suomea ja Suomen kilpailukykyä. harvoin valtakunnan etu ja paikallinen intressi yhdistyy näin sujuvasti.

kuvat_talo_pieni.jpgKuvassa näkyvä talo sijaitsee Lastusten kylässä, Lempäälässä, Pirkanmaalla. Matka tästä pihasta Lempäälän kuntakeskukseen kestää 7 min, Tampereelle 24 min, Hämeenlinnan 1 h 15 min, Loimaalle 55 min ja Helsinkiin noin 2 tuntia.

Noin 7400 vuotta sitten tämä paikka, jolla talo nyt on, oli meren rantaa. 4400 vuotta sitten tällä alueella laidunsi vasarakirveskansan karja. 1640-luvulla silloinen Innilän kartanon isäntä Daniel Hansson Floor vaihtoi niemen, jolla talo on, Vatsoilan isäntien kanssa lähellä sijaitsevan Ilvanka-järven itäpään niittyihin. Syytä vaihtoon ei tiedetä, mutta arvelen sen liittyvän johonkin 30-vuotisen sodan tapaukseen. Ehkä Vatsoilan miehet pelastivat päällikkönsä hengen?

Yli sata vuotta, vuoteen 1932 asti, tällä samalla mäellä sijaitsi Niemen torppa, joka torpparivapautusta korvaavan ns. isojaon järjestelyn takia muutettiin kilometrin verran pohjoiseen. "Ota kivinavetta selkääs, ja muuta".

Isäni sisarineen sai 1948 tältä samalta mäeltä 6 ha asutustilan paikan. Koko tila sai nimekseen Lystivoloska Karjalaan jääneen kotitalon - Voloska Sakkolan Haitermaassa - mukaan. Nykyinen talo on kokonaan korjattu 1980-luvulla, tultuamme asumaan kotipaikkaa.

Näkymä talon parvekkeelta

kuvat_maisema1.jpg